Well, hello there, you beautiful weirdo. Toteutimme viime vuoden lopulla kyselyn, jossa paljastitte synkimmät salaisuutenne suljettujen ovien takaa. Nyt ei kuitenkaan ole kyse luurangoista kaapissa vaan asioista, joita me kaikki teemme omissa kodeissamme kun kukaan ei katso. Saimme 1265 vastausta teiltä ihanilta outolinnuilta, eikä yksikään niistä jättänyt kylmäksi! Kokosimme yhteen oudoimmat, samaistuttavimmat ja voimaannuttavimmat ihanuutenne. Stay weird, gorgeous!
Meitä on moneen junaan – ja hiustyyliin: on brunettia, blondia sekä räiskyvää punapäätä. Osalla meistä on ihanat harmaat hiukset, jollain ei ole hiuksia ollenkaan. Olemme kuitenkin kaikki jollain tavalla outoja – äläkä yritä väittää vastaan, tiedän kyllä että laulat yksin suihkussa tai kurkkaat puolen tunnin välein jääkaappiin, jos sinne vaikka olisi ilmestynyt jotain. Outous on se mikä tekee meistä meidät, ja kuten eräs viisas brunetti kyselyssämme totesi: ”Jotkut asiat ovat hauskempia yksin.” Emme olisikaan osanneet sitä paremmin sanoa. Mitä siis ovat nämä salaperäiset outoudet, jotka meille niin luottavaisesti paljastitte? No, tässä tulee:
Suihkujukeboksi vai suihkulaulukriittinen?
Lähes kaksi kolmesta kyselyyn vastanneesta laulaa suihkussa vähintään silloin tällöin. Teidän joukostanne löytyi niin vaativia diivoja kuin karaokelavojen kunkkuja, joille biisillä ei ole väliä kunhan saa laulaa kovaa. Kuka sinä olet, kun laulat suihkussa? Vedätkö suihkumyssyn päähän, harjan käteen ja esität Poker Facen koreografioineen, vai oletko kenties oman elämäsi Beyoncé, yleisönä tietenkin oma kissasi ja kylppärin shampoopullot? Entä mikä on nimikkokappaleesi? Tässä muutama teidän vastauksistanne, sen kummempia kaunistelematta:
”Mikä senhetkinenkin korvamato on, en ole suihkulaulukriittinen!
”Bravuurini vaihtelee vuodenajan mukaan. Olen siis suihkujukeboksi.
”Pieni ankan poikanen uiskenteli veessä.
”Jotain vanhaa jazzia, bluesia, tai swingiä. Kun laittaudun, kuvittelen kylppärini utuiseksi 1900-luvun alun jazzklubiksi.
”Perjantaisin Martti Servon Viikonloppu.
“Celine Dionin My heart will go on tietysti. Samalla voi liu’uttaa kättä suihkukaapin huurtunutta lasia vasten.
Viherkasvit juttukavereina
Vastaajien joukossa on monenlaisia jutustelijoita ja papupatoja; jotkut juttelevat itselleen ja jopa 34 % vastanneista omille lemmikeilleen. Teistä 11 % taas harjoittelee kylppärissä palkintopystin vastaanottamista ja voitonpuhetta. Oudointa ja ehkä myös ihaninta on kuitenkin se, että monen teistä paras juttukaveri on viherkasvi. Täytyy myöntää, että tässä on järkeä, sillä terävistä lehdistään huolimatta Jukka ja Tuija eivät ikinä piikittele tai väitä vastaan! Huonekasveille puhuminen myös takaa sen, että olet aina yleisön suosikki. Tässä ovat teidän hauskimmat vastauksenne, mitä yksinpuheluun tulee:
”Juttelen kissoilleni feikkijapania.
”Keskustelen itseni kanssa, joskus jopa riitelen tai väittelen.
”Juttelen itselleni ja tietysti kissoille, ja saan heiltä tietysti sen vastauksen mitä toivoinkin.
”Juttelen koiran kanssa. Se ei koskaan väitä vastaan.
”Juttelen viherkasveille usein ja pahoittelen jos ne eivät ole saaneet vettä.
”Puhun kasveilleni! Mulla ei oo lapsia eikä lemmikkejä niin kasveille tulee juteltua, niillä on nimetkin.
Kaksin aina kaunihimpi – not!
Monelle omat outoudet ovat omia, ihania juttuja, jotka eivät muille kuulu! Oma, yksin vietetty aika voikin parhaimmillaan ladata akkuja ja rentouttaa. Yksin ollessa voi myös kiinnittää erityistä huomiota omaan hyvinvointiin ja itsensä hyväksymiseen sellaisena kuin on. Se joka väitti, että omakehu haisee, on väärässä! Itselleen puhuminen on täysin ookoo ja suorastaan kannustettavaa! Monet teistä ovatkin jo huomanneet, että itsensä kehuminen ja tsemppaus toimivat tehokkaina itsetuntobuustereina. Joskus kotona tapahtuvassa höpöttelyssä ei ole kuitenkaan mitään järkeä, eikä oikeastaan tarvitsekaan olla. Se nyt vain on hauskaa.
”Kehun ja kiitän itseäni kotona kun kukaan ei näe.
”Imitoin Jussi Halla-Ahoa. Ja syön vihreitä kuulia.
”Puhun mieltä painavat asiat ääneen niin kuin puhuisin toiselle ihmiselle. Niin saan asiat ulos ja usein oivalluksia mitä tehdä seuraavaksi.
”Puhun itsekseni silloin, kun luulen ettei kukaan katsele tai kuule. Usein joku näkee tai kuulee. Tutut ovat jo tottuneet, että kun menen kylppäriin niin sieltä kuuluu supatusta.
”Nauran omille, omasta mielestä hauskoille asioille. Kuka sitä ymmärtäisi paremmin kuin itse itseään.
Noloa – vai onko?
Miksi meitä pelottaa olla outo muiden seurassa? Viimeistään tämä kysely teki ainakin meille selväksi sen, että kaikki muutkin ovat ihan yhtä outoja ja originaaleja kuin me. Miksi emme siis näyttäisi hassuja tapojamme myös muille? Joskus omat hauskat tottumukset voivat muuttua vieläkin hauskemmiksi, kun ne jakaa jonkun toisen kanssa. Meistä oli hauska kuulla syitänne siihen, miksi ette ole vielä paljastaneet maailmalle ihanan outoa puoltanne, joten tässä muutama vastauksistanne – just for fun:
”Itsekseen puhumista voi pitää turhankin outona. Ja introverttina pelästyisi, kun joku vastaisi takaisin.”
”Ihmiset on usein tosi negatiivisia ja en kaipaa huonoja viboja.
”Kyllähän se vaan kateutta herättäisi, kun olisin niin hyvä niin monissa asioissa…
”Koska osa hauskuutta on se, että on yksin. Muiden läsnäolo vie sen vapauden tunteen osasta tekemisestä.
”Haluan säilyttää jonkinmoisen mielikuvan järkevästä aikuisesta..
..emmekö me kaikki? Olemme kuitenkin sitä mieltä, että häpeän ja nolostumisen aikakausi alkaa olla ohi. Oman uniikin outouden voi paljastaa muillekin kuin omille lemmikeille! Syö vihreitä kuulia häpeilemättä muiden nähden ja laula oopperaa suihkussa tai takapihalla niin että naapuritkin kuulevat. Ilman piilottelua voimme kaikki tuntea itsemme vähän vähemmän oudoiksi ja hieman enemmän ihaniksi, eikö vain? 😉
Lisää mielenkiintoisia aiheita sinulle
