Olen tietenkin aina ollut kiinnostunut vaatteista ja muodista; yläasteella piirsin hääpukuja tyttöystävilleni Kaunareiden Ridgen innoittamana. Kiinnostuin yläasteen loppuvaiheilla kuitenkin näyttelemisestä ja päätin hakea ilmaisutaitopainotteiseen lukioon. Muutin yksin 16-vuotiaana Raumalta suurempaan kaupunkiin Tampereelle toteuttamaan unelmaani.

Näytteleminen vaihtui radiotyöhön ja löysin itseni armeijan jälkeen Tampereen Taiteen ja Viestinnän oppilaitoksesta mediatuotannon linjalta. Eräs luennoitsija sai minut kiinnostumaan trendien ennakoinnista niin paljon, että kirjoitin lopputyöni muodin tuotannosta. Samaan aikaan julkaisin blogini, jota kirjoitin yli 10 vuotta.

Lopputyötä kirjoittaessani sain töitä Helsingistä valokuva-agentuurista, jonka kautta tutustuin valokuvaajiin, meikkaajiin ja stylisteihin. Ymmärsin jo koulussa verkostoitumisen tärkeyden, ja Helsingissä ymmärsin sen vaikutuksen. Jos en olisi oikeassa paikassa avannut suutani, en olisi varmaan muuttanut Helsinkiin vuosia sitten.

Opiskeluaikoina en ollut kiinnostunut työskentelemään televisiossa, mutta sain työtarjouksen tuotantoyhtiöltä blogini kautta vuoden jälkeen Helsinkiin muutettuani. Pääsin tekemään Muodin Huipulle ja Suomen huippumalli haussa -ohjelmia. Oman työni ohella hain myös vaatteita ohjelmien tähdille. Se tuntui kivalle.

Ruokaohjelmien valloitettua kanavat laitoin viestiä meikkaaja Saara Sarvaksalle ja sanoin, että olisi hauskaa stailata Anna Abreuta. Pääsin stailaamaan hänet Tanssii Tähtien Kanssa -tuomaristoon ja sillä tiellä ollaan.

Vanhempani ovat aina kannustaneet minua ja olleet tukena. Lähtö kotoa 16-vuotiaana ei ole helppoa. Olen itsenäistynyt todella varhain ja sen tiesi myös äitini.

Olen kohdannut haasteita ja oppinut elämästä kantapään kautta. Olen oppinut virheistäni. Unelmat ovat tehty tavoiteltavaksi ja toteutettavaksi. Kaikki unelmat eivät käy toteen, eikä pidäkään. Olen tehnyt paljon töitä unelmieni eteen ja ollut matkan varrella nöyrä – vieläkin.

– Vesa